Yömatka junalla, päivä Moskovassa ja vielä 640 kilometriä junalla eteenpäin. Vihdoin olemme perillä Mordvassa.

Tämä alue oli vain pimeä täplä entisen Venäjän keisarikunnan kartassa, ei sen kummempaa. 70 vuotta neuvostovaltaa eivät korjanneet tasavallan asemaa, se jäi sosialistisen jättivaltakunnan syrjäkulmaksi. Vasta presidentti Jeltsinin valtakauden jälkeen tästä tuntemattomasta paikasta rupesi kehittymään omaperäinen ja menestyvä tasavalta. Karjalaisten, tarkemmin sanoen Karjalan asukkaiden, on mielestäni hyvin hyödyllistä seurata tällä alueella tapahtuvia muutoksia. Mordvassa eletään melkein samaa ja kuitenkin toisenlaista elämää. Karjalan ja Mordvan nimikkokansojen kohtalot muistuttavat toisiaan. Nämä tasavallat astuivat alkuperäiskansojen kansallistajunnan heräämisen aikana eri kehitysteille. On vaikeaa sanoa, kumpi on parempi, mutta joitakin johtopäätöksiä voi silti tehdä.

Ymmärtääksemme mordvan valitsemaa tietä on tarkkailtava tämän kansan tärkeimpiä historiallisia vaiheita.

Aina 1500–luvulle saakka mordvalaisia asettui asumaan suurelle alueelle, joka rajoittuu etelässä Hopjor–jokeen, pohjoisessa Nižni Novgorodiin, lännessä Okajoen oikeaan rantaan ja idässä Suraan. 1000—1500–luvuilla Mordvan alkuperäiselle asuinalueelle alkoi tulla pohjoisesta venäläisiä ja etelästä tataareja. Tulokkaat miehittivät mordvalaisten maat ja verottivat alamaisiaan, millä saivat ne ottamaan käyttöönsä uusia maita. Tärkeäksi osoittautui 1600—1800–lukujen muuttoliike, jolloin mordvalaiset asuttivat Volgan varren alueita.

Neuvostoliiton alkuvuosikymmenien aikana monet maaseudulla asuneista mordvalaisista lähtivät työmaille. Siten he päätyivät kauas synnyinseudustaan: Siperiaan, Keski–Aasiaan, Kaukoitään ja Kazakstaniin. Sodanjälkeisenä aikana suurten kaupunkien vetovoima aiheutti muuttoa maaseudulta teollistuneisiin keskuksiin. Nykymordvalaiset asuvat Mordvan lisäksi Moskovassa, Baškiriassa, Marin tasavallassa, Tšuvašiassa, Tatarstanissa sekä Permin, Novgorodin, Moskovan, Samaran, Saratovin, Uljanovskin, Penzan, Kirovin ja Orenburgin alueilla. Noin 80 000 mordvalaista asuu Venäjän ulkopuolella.

Mordvan tiedemiehet pahoittelevat, että mordvalaisten väkiluku on yhä laskemassa. Vielä ennen Neuvostoliiton hajoamista mordvalaisia oli 1 072 939, viime väestönlaskennan tuloksien mukaan heitä on enää 843 350 henkeä. Maanlaajuisen yhteisvenäläisen tendenssin taustalla tämä lasku ei ole mikään poikkeama. Mutta pelottavampi syy on etninen assimilaatio, joka himmentää kansojen välisiä rajoja. On otettava huomioon että mordvalaisten sulautuminen muuhun väestöön on hallintoalueilla nopeampaa kuin tasavalloissa, joissa kaikkien kansallisuuksien edustajat vaativat omaa identiteettiään määrätietoisemmin.

Vain 33,7 % Venäjän mordvalaisista asuu Mordvan tasavallassa. Tasavallan numero federaation jäsenten luettelossa on 13. Tämän maagisen numeron vaikutusta tasavallassa koettiin 1990–luvun alussa. Viime kymmenen vuoden aikana on paljon saatu aikaan, ja Mordva on muuttunut syrjäalueesta yhdeksi maan menestyneimmistä alueista. Vuonna 2006 tasavallan teollisuuden kasvu oli 12,8 %, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin Volgan rantaseuduilla yleensä. Rakennustoiminnan kasvun osalta Mordva kuuluu kolmen parhaimman alueen joukkoon. Poliittisen vakauden kannalta arvioiden tasavalta on ensimmäisellä sijalla koko valtiossa.

Mordvalaisista 40 % asuu edelleenkin maaseudulla, minkä vuoksi nimikkotasavallan hallitus sijoittaa paljon maaseudun infrastruktuurin parantamiseen. Kaasujohdot on rakennettu melkein loppuun ja kaikissa kouluissa on pysyvä Internet–yhteys. Tänä vuonna Mordva ensimmäisenä Venäjällä siirtyy digitaaliseen televisioon.

Mordvan kansan kansallinen rakenne ei ole yhtenäinen. Kansa jakautuu kahteen osaetnokseen: mokšalaisiin ja ersäläisiin. Mokšalaiset asuttavat etupäässä tasavallan lounaisalueita, ersäläiset taas elävät Itä–Mordvassa. Kouluissa ja yliopistossa opetetaan molempia kieliä. Kielieroja voi verrata varsinaiskarjalan ja livvin murteen välisiin eroihin. Siihen on totuttu. Asia ei huolestuta ketään, ja asiakirjoissa mordvan jälkeen aina mainitaan sulkeissa mokša ja ersä. Kirjallisuutta ja lehdistöäkin painetaan molemmilla kielillä. Mordva on tasavallan virallinen kieli, koska siinä käytetään kyrillistä kirjaimistoa.

Aivan toisin on karjalan kielen laita. Kieli on jakaantunut aikoinaan kolmeen murteeseen, mutta meillä sitä usein pidetään haasteena, eikä historiallisena ja kielitieteellisenä tosiasiana. Kysymys yhtenäisestä karjalan kielestä on taas noussut esiin. Murteiden olemassaoloon ja yhteisen kirjakielen mahdottomuuteen ei toistaiseksi uskota. Mielestäni täytyy lopettaa turhat väittelyt yhteisen karjalan kohtalosta ja sen virallisen kielen asemasta. On ryhdyttävä työhön olevien sääntöjen puitteissa. Ei tarvitse kumota päivänselviä totuuksia, paremmalta tuntuisi ottaa oppia sukukansojen kokemuksista.

Saranskiin, Mordvan pääkaupunkiin, on pitkä matka Petroskoista. Olin menossa Kansainväliseen konferenssiin, jossa käsiteltiin Suomalais-ugrilaisten kansojen kongressin päätöksiä. Junassa tutustuin kahteen Mordvan asukkaaseen. Toinen oli viranomainen ja toinen kunnon työpaikkaa etsivä nainen. En muista nyt heidän nimiään. Muistan vain sen heidän välilleen syntyneen väittelyn. Kun rupesin kyselemään Mordvasta, naispuolinen matkakumppanini sanoi, että taloudellinen tilanne on aika surkea, on aikamoista työttömyyttä ja siitä johtuvaa toivottomuutta.

...............

Saranskissa asuu 301 500 henkeä. Se on yliopistokaupunki, johon tulee ylioppilaita jopa Moskovan alueelta, puhumattakaan muista valtion kulmista. Monet pyrkivät opiskelemaan nimenomaan fennougristiikkaa ja kansatiedettä. Yli 30 rakennukseen sijoittunut yliopisto on tasavallan ja koko Volgan varren seudun kulttuuri– ja tiedekeskus. Tasavallan hallituksen Kansallisuuspolitiikan asiain komitean nimessä ja kansalaisjärjestöjen voimin Mordvassa pidetään lukuisia kansainvälisiä näyttelyjä ja festivaaleja. Konferenssin avajaisissa Nikolai Merkuškin korosti puheessaan, että vuonna 2006 oli järjestetty muutama arvovaltainen kansainvälinen tilaisuus. Venäjän elinkeinojen ja käsityöammattien näyttely ja suomalais–ugrilainen yleisurheilukilpailu saivat osakseen paljon julkisuutta.

Viime vuonna Saranskiin rakennettiin Mordvan hallituksen aloitteesta presidentti Putinin tukema Volgan suomalais–ugrilaisten kansojen kulttuurien keskus.

— Keskukseen kuuluu Mordvan valtionyliopiston fennougristiikan tiedekeskus, Kansallisen kulttuurin instituutti, rakennettava Kansallinen teatteri, joka on Euroopan parhaimpia ja viimeisen päälle varustetuimpia, Kansainvälinen kirjastokeskus sekä kotimaisille ja ulkomaisille opiskelijoille tarkoitettu asuntola. Tähän keskukseen liittyy myös kaksi etnografista ulkoilmamuseota.

...............