Kuluvan vuoden maaliskuun 4. päivä on merkkipaalu Tamara Jufan — Karjalan taiteen sammumattoman tähden — elämässä: kaunis ja lahjakas nainen juhlii silloin taiteilijanuransa 45 vuotispäivää.

Taiteilijan vaikea ja onnekas taival alkoi Latvan kylästä, jonne Tamara tuli työhön valmistuttuaan Leningradin taiteenopettajaopistosta. Hän toimi piirustuksenopettajana kylän koulussa. Siellä Latvassa hän synnytti Rita–tyttärensä (nykyään Margarita Jufa on Karjalassa tunnettu taiteilija). Tamaralle ei jäänyt paljonkaan aikaa luomistyöhön, mutta kiireistä huolimatta hänen ensimmäiset Kalevala–aiheiset kompositionsa syntyivät juuri Latvan–kautena. Tamara mieltyi suuresti muinaisiin runoihin. Siitä lähtien hänen luomistyönsä ja elämänsä ovat liittyneet kiinteästi Kalevala–eepokseen. Nuori ja silloin vielä kokematon taiteilija löysi vaistomaisesti oman tiensä taiteessa.

Tamara kuvasi niitä Kalevalan aiheita ja hahmoja, jotka ovat lähellä hänen sydäntään. Hänen Kalevalansa on ennen kaikkea kaunis ylistyslaulu naiselle, se kertoo hänen rakkaudestaan ja suruistaan. Eepoken sankariaihe, Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen hahmot eivät ole erityisemmin kiinnostaneet Tamara Jufaa. Aino, Lemminkäisen äiti, Pohjolan neito ja muut kalevalaiset naishahmot ovat Jufalle rakkaampia ja tärkeämpiä.

Hän ei tavallisesti ole piirtänyt luonnosta, vaan keksinyt graafisia kompositioitaan. Hänen ensimmäinen, hellä ja surullinen Ainonsa Latvassa 60–luvun alussa maalatussa taulussa muistuttaa itse nuorta Tamaraa. Taiteilijan tyttärien piirteitä huomaa hänen luomissaan kalevalaisten neitosten muotokuvissa.

Kohtaloaan surevan morsiamen hahmo on kiehtonut pitkään Tamara Jufan mieltä. Tämänaiheiset työt kuuluvat hänen parhaimpiinsa. Ne ovat kauniita väreiltään ja hienostuneita viivoiltaan. Kaihoisa hiljainen sävel soinnahtaa näistä teoksista. Sellainen on myös Morsian vuodelta 1983.

Kruunu ja valkoinen huntu reunustavat kauniita neidonkasvoja. Kaksi puolta — valoisa ja tumma — ikään kuin liittyvät yhteen morsiamen kuvassa. Näin lienee aina naisen elämässä. Morsiamen puku on ihastuttavan täydellinen: Jufa suunnittelee ja piirtää mestarillisesti asuja. Morsian on valmistautunut juhlavaan hääriittiin, mutta levoton tunne kaihertaa tytön mieltä. Tumma ja valoisa ikkuna taulun taustalla korostavat tätä mielentilaa. Tuoppi, jonka morsian lahjoittaa sulhaselle, ei ole vielä hänen kädessään, vaan se kuuluu pirtin sisustukseen.

Taulun kompositio on harkittu, piirros on täsmällistä ja väriasteikko kontrastista. Samalla taulu henkii kiehtovan salaperäistä tunnelmaa.

Tämä ja monet muut Tamara Jufan teokset nähdään taiteilijan yksityisnäyttelyssä, joka avataan Karjalan kuvataidemuseon suojissa huhtikuun 20. päivänä. Näyttelyn nimi on Rakkauden ja surun lauluja. Siinä nähdään Jufan stafliamaalauksia ja kirjankuvitustöitä museon kokoelmasta sekä uusia, mm. Kalevala–aiheisia teoksia taiteilijattaren ateljeesta. Helmikuussa alkanut perinteinen Kalevala–juhla jatkuu huhtikuussa Venäjän ja Karjalan ansioituneen taiteilijan Tamara Jufan teosten näyttelyssä.

Serafima Poljakova

Carelia, nro 2-2007, ss.160