Nro 2-2007
Runoutta |
Runoutta |
Joensuulainen Folkswagen–yhtye on ottanut laululyriikkansa aiheiksi Karjalan ja Venäjän. Vuonna 2000 perustetun yhtyeen teksteistä vastaavat laulaja Timo Munne ja kitaristi Suonna Kononen. Tämän kokoelman laulut on julkaistu Matkaselän asemalla (2003), Karjalan balsamia (2005) ja Kosmonautti (2006) –levyillä. Puoli kuudelta ja Tsoi–suomennos Aski tupakkaa ovat vielä julkaisemattomia. Yhtye on esiintynyt Karjalassa useaan otteeseen. Edellisen kerran se kävi kesän 2006 Vozduh–festivaalissa. Lisätietoa yhtyeestä saa internet–sivuilta: www.folkswagen.fi
Folkswagen–yhtyeen lyhyt historia
Vuonna 1965 Timo Munne syntyy ja alkaa harrastaa venäläistä kulttuuria. Vuonna 1971 syntyy Suonna Kononen ja ryhtyy samoihin harrastuksiin. 1990-luvulla mo-lemmat muuttavat Joensuuhun. He tapaavat antikvariaatti Kirjavassa satamassa, jossa Munne kuuntelee tiskin takana venäläistä rockia ja lukee Artem Troitskin kirjoittamaa Terveisiä Tšaikovskille –kirjaa Neuvostoliiton rockin historiasta.
Miehet ystävystyvät ja alkavat huvikseen suunnitella venäläisiä rock–kappaleita soittavaa yhtyettä. Vuonna 2000 on päästy jo niin pitkälle, että duo–muotoinen Folkswagen soittaa ensimmäisen keikkansa Viktor Tsoin kuoleman 10–vuotismuistopäivän kunniaksi Munnen ullakkokamarissa viidelle ihmiselle.
Yhtyeen alkuaikojen Ohjelmistossa on venäläisiä rock–klassikoita akustisina sovituksina. Yhtyeelle läheisiä bändejä ovat Kino, DDT, Nautilus Pompilius ja Akvarium. Ensimmäisellä epävirallisesti julkaistulla cd:llä on vain venäjänkielisiä cover–kappaleita, joista keikoilla suosituimmiksi osoittautuvat Akvariumin Pojezd v ogne ja Kino-yhtyeen Kamtšatka. Tässä vaiheessa yhtye tekee myös ensimmäisen Petroskoin vierailunsa.
Vuonna 2002 duo–muotoinen yhtye te-kee ensimmäiset festivaalikeikkansa Folk Marafonissa ja Rääkkylän Kihauksessa. Pikku hiljaa soittajat kuitenkin huomaavat, että etenkin suomalainen yleisö tuntee itsensä vieraantuneeksi venäjänkielisten suhteen. Munne ja Kononen tekevät päätöksen laajentaa repertoaariaan suomenkielisillä Karjala– ja Venäjä–aiheisilla lauluilla. Päätöstä helpottaa se, että molemmat ovat niitä itse tahoillaan jo tehneet.
Näistä elementeistä kehittyy Folkswagenin todellinen oma tyyli: lauluja Bermudan kolmiosta Suomi—Karjala—Venäjä näillä kaikilla kolmella kielellä. Joensuulainen Pilfink Records kiinnostuu yhtyeestä, ja joulukuussa 2003 julkaistaan ensimmäinen virallinen albumi Matkaselän asemalla, jolla vierailee monia ammattimuusikoita kuten petroskoilainen Santtu Karhu.
Levy saa hyvin suosiollisen vastaanoton sekä yleisön että lehdistön keskuudessa. Helsingin Sanomien kansanmusiikkitoimittaja kirjoittaa hyvin positiivisen arvion ja kansanmuusikkojen Friiti–lehdessä toimittaja Hannu Lehtoranta nostaa levyn vuoden 2003 kansanmusiikkilevyksi.
Yhtye ei häkelly saamistaan kehuista, mutta hakee riveihinsä basistin ja rumpalin, että voisi esiintyä isoimmillakin lavoilla. Näin siinä käykin ja yhtye esiintyy mm. Kaustisilla, Eestin Tartossa, Imatran Ugrijuhlilla, Sibelius–Akatemian Taigajuhlilla ja Carelian Facesissa.
Tammikuussa 2005 yhtye julkaisee ensimmäisen kvartettina tehdyn levyn Kar-jalan Balsamia, joka myös saa myönteistä palautetta. Kesällä 2005 yhtyeen kokoonpanoksi vakiintuu Timo Munne (laulu, akustinen kitara), Suonna Kononen (laulu, sähkökitara), Joonas Ojajärvi (basso), Jari Lappalainen (lyömäsoittimet). Keväällä 2006 yhtye julkaisi vielä jo enemmän rockvaikutteisen Kosmonautti–mini cd:n. Tällä hetkellä valmistelee kolmatta virallista levyään, joka julkaistaneen ennen kesää 2007.
Karjalalla on ollut erityisen tärkeä merkitys Folkswagenin lauluissa. Rytmi–lehden Teemu Virtanen kirjoitti yhtyeestä: "Millä lämmöllä levyllä käsitellään rajantakaista rappeutuvaa Karjalaa ja sen ihmisiä. Tämä on todellista ugrislavofolkkia." Petroskoilainen Mikko Nesvitski kirjoitti yhtyeen debyyttilevystä (Karjalan Sanomat): "... Matkaselän asemalla on raju aiheiden ja aikojen risteyskohta. Kuten Karjala ylipäätään."
Yhtye on levyttänyt karjalankieliset Santtu Karhun Syvysharmavuksen ja Olli Nannulan Kevään Lapset –yhtyeen Oman muan tuli –laulun. Se on vieraillut Karjalassa monia kertoja. Yhtye on kuuden vuoden historiansa aikana noussut pienten piirien hämmästelystä suurempien joukkojen kummastukseksi. Kun yhtyeen ensimmäisellä keikalla oli vain muutama kuulija, kesän 2006 Petroskoin Vozduhin keikalla väkeä oli jo tuhansia.
Äänislinna,
Petroskoi,
Petrozavodsk
Tältä kalliolta isoisät kerran katseli,
kuinka aamunkoitto isänmaan kattosi valaisi.
Olit maali toiveiden, helmi Itä–Karjalan.
Siniristilippujen nähtiin salkoihisi kohoavan.
Näillä kaduillasi isoisät hetken asteli,
valtavalla viinasammiolla kurkut kasteli.
Nostan heille yhden maljan, pivan taikka votkankin.
Pullo kerrallansa riittää, koko Karjalaa en tarvi takaisin.
Lähden Äänislinnaan, Petroskoihin, Petrozavodskiin.
Karistelin kannoiltani pölyt Joen kaupungin.
Pidä huoli itsestäsi, pidä unelmista kii.
Lähden Äänislinnaan, Petroskoihin, Petrozavodskiin.
Pietari Suuri takavuosina sut perusti,
kun Äiti Venäjä tarvitsi rautaa pirusti.
Lohijoen suistoon nousi taajamantapainen,
masuunilta valimoon kulki raitti rapainen.
Työväki teki tykkejä ja asui majoissa.
Ei vapaa–aika mennyt oopperassa, ajoissa.
Seutu oli tosi korpea, sanoisin suorastaan.
Kulttuuria markkeerasi laulu yksinäisen suorastaan.
Lähden Äänislinnaan...
Vuosisadat vierivät kuin Lososinkan veet.
Sulattojen hehkut eivät siitä hiipuneet —
Lesnajassa, Pultavassa lauloi rauta Petroskoin.
Tsarskoje Seloa aita petroskoilainen vartioi.
Ei Karjalakaan ollut maailmalle immuuni.
Tuli 20-luku ja työkansan kommuuni.
Nappi niskassaan miestä päätyi poveen maan.
Antikaisen uulitsalla moni haamu vielä kantaa kahleitaan ja valittaa.
Lähden Äänislinnaan...
Ei toimintaa historiasta ole puuttunut.
40-luvusta on meno muuttunut —
Suur–Suomi, Neuvostoliittokin on historiaa.
Tämän päivän Petrozavodsk tahtoo olla Eurooppaa.
Katso kansaa prospekt Leninalla vaeltavaa:
on kottaraiset catwalkilla minihameissaan.
Jos näet vahingossa jonkun tuulipukuisen,
olet kohdannut turistin suomensukuisen.
Lähden Äänislinnaan...
Olen käypäläinen, mutta joka käyntikerraltain
palan Petroskoita tuliaisikseni sain.
Mustassa kodissani pieni tuohus valaisee.
Osa poika, Onni poika naapurissa jouhikolla soittelee.
Leo Sevets, Santtu Karhu, Limon, Enska Jakobson,
Arto Rinne, Maksim Košelev mun oppainani on.
Korvalappustereoissa kuljen alas Leninaa,
Otto–Willen luona tervehdin Äänistä vaahtoavaa: kippis vaan!
Lähden Äänislinnaan...
Sanat: Suonna Kononen
Raivolan mies
Vanha mökki seisoo Raivolassa radan varressa,
prolejuna Viipurista saapuu kerran tunnissa.
Mökki on jo kovin kallellaan, pihalla on rojua,
mökin eukko viljelee tarhassaan perunaa.
Silloin kun sä synnyit, se oli vuonna –10,
junat kulki höyryllä syvään henkäisten.
Sä vartuit ja nait asemamiehen tyttären
ja menit sitten töihin tupakkalaatikkotehtaaseen.
Missä on nyt unelmasi, Raivolan mies?
Missä soitat maniskaasi, Raivolan mies,
kun ne veivät sinun maasi, Raivolan mies?
Missä on nyt unelmasi, Raivolan mies?
Ja se hullu Södergran kirjoitteli runojaan
kirkon katveessa, järven rannalla.
Se tuli kerran vastaan kalpeena ja laihana,
kun kylätietä pitkin olit hevosajelulla.
Sulla oli kaksi lehmää, hevonen ja pari kanaa,
ja juuri kun elämä oli aluillaan
piti panna kamat kasaan, kantaa kainalossa lasta.
"Ryssät ko tulliit ovist, myö lähettii ikkunasta."
Missä on nyt unelmasi...
Vanha mökki seisoo Raivolassa radan varressa,
prolejuna Viipurista saapuu kerran tunnissa.
Uusi isäntä rassaa Ladaa pihalla,
kaipaa kotia ja synnyinmaata Ukrainaa.
Sinä raadoit ittes kipeeks Enso–Gutzeitilla.
Palkaks saat nyt maata ruuhka–Suomen mullan alla.
Missä on nyt unelmasi...
Sanat: Timo Munne
Venäjän tiet
Olen kyllästynyt teidän valituksiin,
miten kaikki on päin persettä,
vaikka hommaatte kuussa tuhat—kakstuhatta euroa
ja voitte juoda raanavettä.
Tahdon sinne missä on Juri ja Saša
ja Sašan vaimo Tanjakin.
Käännän kelloa tunnin etteenpäin
ja heitän roskiin kalenterin.
Minua kutsuu Venäjän tiet,
Venäjän sepelit, Venäjän piet.
Ne voi viedä minut minne ne vie,
en tule heti takaisin.
Ei, en tule heti takaisin.
Ei haittaa jos on mutkia matkassa,
karjalauma saa tukkia tien.
Mulla on ruplia pikkuinen matkakassa
ja Tanjalle kukkia vien.
Mulla on puoli kiloa votkaa,
sulla on hyvä keittiö.
Kutsu kylään kaunis siskosi Nadja
ja naapurin heittiö.
Minua kutsuu...
Veli veljeni, oletko nälkäinen,
tiedän tässä yhden stalovajan.
Niiden borštš vie kielen mennessään
ja siksi pihaansa ajan.
Vieruspöydässä Gogolin virkamies
lopettelee lautastaan,
pyyhkii keitonrippeet viiksistään
ja kiittää Gospodiaan.
Minua kutsuu...
Tämä tie on usein kuoppainen,
jäinen ja routinutkin.
Sora kimpoilee nyrkinkokoinen,
räntä tukkii tuulilasin.
Hampaiden paikat tippuvat,
kerma voiksi kirnuuntuu,
mutta hytissä on lämmin
ja sydämeni pakahtuu.
Minä olen usein miettinyt,
mikä tänne vetääkään.
Nämä rakastavat perheitään
ja rakastavat ystäviään.
Täällä elämä on tässä
ihan ennen eläkeikää.
Jurin keittiön hämärässä
ei tänään häiritse mikään.
Minua kutsuu Venäjän tiet,
Venäjän epelit, Venäjän hiet...
Sanat: Suonna Kononen & Timo Munne
